Kammoksun näitä hautajaisjärjestelyitä! Oikeesti. Tää on tosi karmivaa. Koko ajan puhutaan vaan siitä mitä laitan hautajaisiin päälle, etsitään kuvia pappasta jne... Kaveri halas mua lujaa seuraavana päivänä, luuli kai et tää on mulle aika kova paikka. Ei ollut. En tiedä miksi. Ehkä suren vaan omalla tavallani, mut osaan olla ajattelematta pappaa ja nauramaan ihan normaalisti. Enkä vieläkään ole käynyt katsomassa mammaa.
Ihanaa kun eilinen matikankoe on ohi. Se ei sitte ollutkaan niin vaikea kuin luulin. Heh, kuitenki saan jonkun 7:n.
Eilinen kerho meni ihan ok. Vaikka vilinääkin riiitti. Mut kerrankin osasin valita oikeat leikit! Ehkä me pystytään kaverin kanssa vetämään myös se isoskoulutuksen junnuiltakin. Pelottaa se myös tosi paljon. Mitä jos se menee ihan pieleen? Me ei osata pitää vaikka hyvää hartautta? En ole oikeasti ikinä pitänyt mitään sinne päinkään. Pitää harjoitella... Pelottaa kans vähän et kaveri vetää kaiken lekkeriks, mut luotan siihen nyt! Muista. Ootan kyllä jo seuraavaa isoskoulutusta. Tykkään niistä, paljon. Ja seurakunnan jutuissa on muutenki ollu ihan hauskaa. Melkein ikävä riparille.
Ja nyt mua ärsyttää ihan heeeelvetisti! Kamera tuli eilen huollosta, Ruotsista asti. Tänään oli valokuvauskurssia koulussa ja olin ottanut sen kamerani mukaan. Se ei toiminut vieläkään, valitti taas vaan korttivirhettä. Siis mitä ihmettä, mitä ne oikein teki sille siellä Ruotsissa!? Kuitissa luki että vaihtoivat jonkun kuvanvakaaja-jutun, mutta miks ihmeessä? Eihän se ongelma ollut kuvanvakaajassa vaan ehkä kortinlukijassa? Nyt pitää se viedä taas vaan takaisin, ja menee taas kauan kunnes saan sen... Murrrr. Nyt ei onnistu mikään. Pakko saada kamera lappiin mennessä, muuten en halua lähteä koko lappiin. HALUAN KUVATA.
Me kirjoitettiin myös ainetta koulussa eilen. Ensin olin kirjoittanut jo kotona yhtä aika talvista wnb novellia ja kirjoitin sen loppuun. Sitten kirjoitin myös toisen aineen, koska oli vielä puoli tuntia aikaa. En ajatellut mitään sitä kirjoittaessani, kirjoitin vain. Kirjoitin maanantai-illasta. Nimi oli "I fly like an eagle" Spirit-elokuvan Here I am - kappaleen mukaan, joka on mulle tosi tärkeä. Aloin oikeasti melkein itkemään kun kirjoitin. Hyvä siitä tuskin tuli, mutta tärkeintä, että purin vähän mieltäni.
Ärsyttää katsella koulussa halailevia pareja. :CC Jopa meidän luokan eräällä idiootilla on joku tyttö aina sylissä. Miksen mä vaan löydä ketään... En ymmärrä. Tai ehkä löytäisin, jos oikeasti uskaltaisin puhua enemmän pojille... Mikään hiljainen en edes ole.
Kommentit