Tässä tulee!

1. Silmäni eivät ole oikein minkään väriset. Niissä on sekä ruskeaa että vihreää ja ne ovat vähän kellertävät :'D

2. Vuosimallia -95

3. Uskon Jumalaan.

4. Puhun paljon, joskus liikaakin. :P

5. Rakastan tuppukylässä asumista.

6. ... samoin kuin metsää. Aah <3

7. Tykkään viettää aikaa mamman ja mummin kanssa.

8. Syömisestä tulee välillä minulle pakkomielle.

9. Olen päälle 177 cm, viimeksi minut mitattiin viime keväänä.

10. En omaa mielestäni tarpeeksi hyvää koirasilmää. Koirat on lähellä sydäntä.

11. Pelkään vähän hevosia.

12. Rakastan suklaata (JA PIPARIJÄÄDYKETTÄ)

13. Piirtelen ja maalaan paljon, vaikka en mielestäni osaa piirtää hyvin. Mielestäni en ole yhtään luova, mutta haluaisin olla. Samoin kuin mielenkiintoisen näköinen tyyppi - jota en ole. Valokuvaus kuuluu myös harrastuksiin, jossa ehkä onnistunkin vähän paremmin.

- Pakko silti tunnustaa etten ymmärrä kaikista kamerajutuista oikein mitään... Sooloilen vain ja sovellan asetuksiakin sen mukaan, mikä näyttää mun silmään hyvältä.

14. Ohjaan 4H-kerhoa ja käyn isoskoulutuksessa.

15. Puhun eläimille. Yksinpuhelua harrastan myös joskus.

16. Laulan suihkussa. Rakastan laulamista, mutten osaa laulaa.

17. Minun on pakko olla hyvä kaveri melkein kaikkien kanssa. Tai ainakin niin, ettei olla missään vihaus-väleissä. :c En osaa vihata kunnolla ketään. Se on aika vahva sana.

18. Olen mielestäni suht suvaitsevani. Mitään vähemmistöjä en syrji ja voin tulla myös toimeen erilaisten ihmisten kanssa, jos yritän.

19. Viihdyn koulussa.

20. Munamies ja Morso ovat idoleitani. Rakastan kaikkia vanhoja lastenohjelmia -ja satuja, kuten Pikkukakkosta, Ransua, Joulupukin kuumaa linjaa, Muumeja... En pääse niistä ikinä eroon.

-----

Tulipas taas järkeviä XD

PS. Pyöräilin äskön uimahallille ja takaisin. Meinasin eksyä. Siis miten tänne, voi edes eksyä? Ja voitin muuten Lady Lineen yhden kerran lahjakortin! Piti mennä tänään kaverin kanssa zumbaamaan, mutta ei sitten tullut mentyä. Sain muuten väsättyä kerrankin yhden hyvän hartaustekstin!

Ja kamera tuli takaisin! Ja kerrankin se toimiii!! Noloa tunnustaa, mut meidän molemmat muistikortit oli rikki. Aika huonoa tuuria. Mutta iskä osti uuden kortin ja nyt pelaa taas.

 Kammoksun näitä hautajaisjärjestelyitä! Oikeesti. Tää on tosi karmivaa. Koko ajan puhutaan vaan siitä mitä laitan hautajaisiin päälle, etsitään kuvia pappasta jne... Kaveri halas mua lujaa seuraavana päivänä, luuli kai et tää on mulle aika kova paikka. Ei ollut. En tiedä miksi. Ehkä suren vaan omalla tavallani, mut osaan olla ajattelematta pappaa ja nauramaan ihan normaalisti. Enkä vieläkään ole käynyt katsomassa mammaa.

Ihanaa kun eilinen matikankoe on ohi. Se ei sitte ollutkaan niin vaikea kuin luulin. Heh, kuitenki saan jonkun 7:n. 

Eilinen kerho meni ihan ok. Vaikka vilinääkin riiitti. Mut kerrankin osasin valita oikeat leikit! Ehkä me pystytään kaverin kanssa vetämään myös se isoskoulutuksen junnuiltakin. Pelottaa se myös tosi paljon. Mitä jos se menee ihan pieleen? Me ei osata pitää vaikka hyvää hartautta? En ole oikeasti ikinä pitänyt mitään sinne päinkään. Pitää harjoitella... Pelottaa kans vähän et kaveri vetää kaiken lekkeriks, mut luotan siihen nyt! Muista. Ootan kyllä jo seuraavaa isoskoulutusta. Tykkään niistä, paljon. Ja seurakunnan jutuissa on muutenki ollu ihan hauskaa. Melkein ikävä riparille. 

 Ja nyt mua ärsyttää ihan heeeelvetisti! Kamera tuli eilen  huollosta, Ruotsista asti. Tänään oli valokuvauskurssia koulussa ja olin ottanut sen kamerani mukaan. Se ei toiminut vieläkään, valitti taas vaan korttivirhettä. Siis mitä ihmettä, mitä ne oikein teki sille siellä Ruotsissa!? Kuitissa luki että vaihtoivat jonkun kuvanvakaaja-jutun, mutta miks ihmeessä? Eihän se ongelma ollut kuvanvakaajassa vaan ehkä kortinlukijassa? Nyt pitää se viedä taas vaan takaisin, ja menee taas kauan kunnes saan sen... Murrrr. Nyt ei onnistu mikään. Pakko saada kamera lappiin mennessä, muuten en halua lähteä koko lappiin. HALUAN KUVATA.

Me kirjoitettiin myös ainetta koulussa eilen. Ensin olin kirjoittanut jo kotona yhtä aika talvista wnb novellia ja kirjoitin sen loppuun. Sitten kirjoitin myös toisen aineen, koska oli vielä puoli tuntia aikaa. En ajatellut mitään sitä kirjoittaessani, kirjoitin vain. Kirjoitin maanantai-illasta. Nimi oli "I fly like an eagle" Spirit-elokuvan Here I am - kappaleen mukaan, joka on mulle tosi tärkeä. Aloin oikeasti melkein itkemään kun kirjoitin. Hyvä siitä tuskin tuli, mutta tärkeintä, että purin vähän mieltäni.

Spirit - Here I am

Ärsyttää katsella koulussa halailevia pareja. :CC Jopa meidän luokan eräällä idiootilla on joku tyttö aina sylissä. Miksen mä vaan löydä ketään... En ymmärrä. Tai ehkä löytäisin, jos oikeasti uskaltaisin puhua enemmän pojille... Mikään hiljainen en edes ole. 

 Noh, mitäs kirjottaisin. Tänään ei oo luvassa mitään suurta hymiösadetta. 

Perjantaina setä kuoli Afrikassa. Suoli oli kai puhjennut. Noloa tunnustaa, en edes muistanut sen kasvoja. Ei hirveästi mitään muistikuvaa. Täti on kuitenkin läheisempi ja surin kai oikeastaan vain sitä että hän joutuu palaamaan yksin Suomeen. Kuitenkin, illalla tuli hirveä itkuparkukohtaus, johtuen ehkä myös muista asioista jotka vain purkautuivat ulos. Mä ajattelin oikeastaan vain sitä kuoleman kauneutta, hän sai viettää joulunsa Afrikan auringon alla kaikkien rakkaiden kanssa, ennen kuin nukkui pois. Silti jotenkin surullista aina ajatella. Hän oli kuitenkin jo pitkään polttanut ja juonut, ja kuulemma hauras mies muutenkin... Muistan äidin sanoneen, että kuolemaa se vähän jo odottikin.

Äskön, alle tunti sitten äiti tuli yläkertaan. Makasin sohvalla puoliunessa ja en edes tajunnut mitään, ennen kuin äiti sanoi että pappa on kuollut. VIHAAN ITSEÄNI, miksei tunnu miltään. Pappahan on aina ollut mammalle mennessä iloinen ja se sama lämmin mies tuolissa istuskelemassa. Ikinä en hänen kanssaan oikein mitään jutellut, hänellä oli huono kuulo.... Elekieli kertoi silti enemmän kuin tuhat sanaa. Eilen äiti ja isä lähtivat sairaalaan, koska pappa oli kuulemma ollut aika huonona, eivätkä hoitajat olleet saaneet tätä hereille. Äiti sanoi, että ehkei hän herää enää ollenkaan... Mulla oli siis todella paha olo jo silloin, aavistin etten näkisi häntä enää. Mutta pelkäsin sitä sairaala-tapaamista, elotonta pappaa, enkä mennyt mukaan. Nyt kadun sitä enemmän kuin mitään muuta, oon ihan kamala ihminen. 

... nuo monenlaiset kauniit värit yhteen sopii juuri

Hei, Halleluja, Una sancta, yksi, pyhä yhteinen,
yhteinen.

Just niin. (: Olin eilen isosseikkailussa! Kuulemma siellä oli mukana noin 400 isosta, porukkaa riitti kyllä. Siistiä olla suuressa isosporukassa, rakastan näitä seurakunnan tempauksia. Niissä hyväksytään erilaisuus, kaikki saa olla oma itsensä ja pidetään hauskaa. Me lähettiin aamulla bussilla matkaan 9:30. Oli ihanaa istuu hyvän kaverin vieres koko matka ja se kuuntelutti mulle pari hyvää biisiä joita kuuntelen nytki. Linkkarissa puhuttiin myös niinkin mielenkiintoisesta asiasta kuin lisääntyminen; mietittiin vaikka elefantin ja muurahaisen risteytyksiä.  Se oli aika hauskaa. Genetiikka on mielenkiintosta.

Paikanpäällä huomasin et juomapullo oli VÄHÄN vuotanut... Tietenkin mulla oli Tildan rokotustodistus jäänyt samaan taskuun treenien jäljiltä. Meinasin saada paskahalvauksen! Se oli aivan märkä. Jouduin ramppaamaan katsomosta pois monta kertaa ja yritin pelastaa kaiken mikä oli pelastettavissa. Näpersin papereiden kanssa ja sain onneksi rokotuskortin kuivumaan jotenkuten. Onneksi avajaiset alko pian. Me laulettiin hyvän bändin tahdissa ja jotain kilpailujakin siinä oli. Tilkkutäkki, evankeliumi ... <3 ;) 

Isosseikkailussa oli kanavia joissa opeteltiin isosasioita. Me osallistuttiin Oma ite-kanavaan ja leikki-kanavaan. Opeteltiin siis olemaan omia itsejä isosina ja opeteltiin myös muutamia hyviä leikkejä. Voisin listata tähän muutaman etten unohda:

MicMac (tutustumisleikki)

Leikkijät istuvat piirissä, yksi piirin keskellä. Keskelläolija osoittaa jotakuta ja sanoo MIC, jolloin tämä sanoo nopeasti oikealla puolella olevan henkilön nimen. Jos osoittaja sanoo MAC, sanotaan vasemmalla puolella olevan henkilön nimi. Jos keskelläolija huutaa MIC MAC, kaikki vaihtavat paikkaa, ei kuitenkaan vierustoverin kanssa.

Ponileikki

 

Ensin muodostetaan piiri ja yksi leikkijä jää piirin keskelle. Tämä alkaa laukata piiriä ympäri muiden laulaessa:

"Tuolta he saapuvat poneillansa, pienillä paksuilla poneillansa. Tuolta he saapuvat poneillansa ja kertoo meille näin:"

Alkulaulusta on olemassa useampia versioita, kuten:

"Täältä he tulevat poneillansa, pienillä lihavilla poneillansa, täältä he tulevat poneillansa ja sitten he tekevät näin:"

Tässä vaiheessa piirin keskellä ollut leikkijä pysähtyy piirissä olevan leikkijän kohdalle ja he tanssivat seuraavasti:

"Vatsa vatsa vatsaa vasten..." jolloin leikkijät hankaavat mahoja vastakkain.

"...kylki kylki kylkeä vasten..." jolloin leikkijät hankaavat kylkiä vastakkain.

"...peppu peppu peppua vasten..." jolloin leikkijät hankaavat peppuja vastakkain.

"...ja kertoo meille näin."

Myös viimisestä säkeestä on eri versio,

"...kaikki mukaan vaan."

Sitten leikkijät lähtevät yhdessä kiertämään piiriä ja laulu alkaa alusta. Nyt kumpikin äsken tanssineista lähtee kiertämään piiriä ja alkavat tanssia omalle kohdalle jääneiden kanssa, jonka jälkeen kaikki neljä lähtevät kiertämään piiriä jne. Leikki loppuu kun kaikki ovat saaneet tanssia.

(Tästä en ollu ikinä kuullu vaikka kaikki puhu ponileikistä ja se on näköjään aika yleinen :OO)

 

Kellotreffit (tutustumisleikki)

Jokainen leikkijä saa paperin, jolle piirtää kellotaulun. Leikkijät liikkuvat huoneessa ja tapaavat toisensa ja sopivat tapaamisajan johonkin ajankohtaan. Numeron kohdalle kirjoitetaan toisen nimi, jonka aikoo tavata. Leikkiä jatketaan kunnes jokaisen koko kellotaulu on täynnä. Jos tapaamisia ei riitä, voi mennä kolmanneksi johonkin porukkaan jolla on aika, joka puuttuu. Kun kaikkien kellotaulu on täynnä, leikinvetäjä huutaa tapaamisajan, ja kertoo mistä tapaajien pitää keskustella. Jokin aihe tms, kuten lempiruoka. Leikkijöiden täytyy löytää treffikumppaninsa. Leikki vaatii tarpeeksi suuren porukan.

 

Norjalainen jalkaleikki

Leikkijät on ringissä ja pitävät toisiaan kädestä kiinni. Yksi leikkijä siirtää jalkansa toisen jalkaan kiinni ja toisen leikkijän on siirrettävä sitä jalkaa johon toisen jalka koski. Tarkoitus on kaataa toinen ja saavuttaa itse tasapainoinen asento. Pelistä tippuu pois kun kaatuu, eikä pysty pitämään tasapainoaan.

 

Naps

Leikkijät ovat ringissä. Oikea käsi suorana kämmenselkä alaspäin ja toisen käden etusormi viereisen leikkijän kämmenellä. Leikinohjaaja lukee tarinaa ja kun tarinan välistä kuuluu sana naps, leikkijöiden on yritettävä samaan aikaan vetää oma sormensa pois toisen leikkijän ulottuvilta ja yrittää tarttua viereisen leikkijän sormeen kiinni. 

 

Nimibingo

Laaditaan ruudukko paperille (saman verran ruutuja kuin kerholaisia) Keholaisille annetaan aikaa kerätä muiden nimet ruudukkoon. Tämän jälkeen kerhonohjaaja laittaa kaikkien nimet hattuun. Pelataan normaalina bingona ja huudetaan BONGO kun nimiä saadaan suoraan ristikkoon.

 Eilinen oli oikeesti kiva. ==))) En sössiny mitään mätsärin buffetissa. Se oli jopa oikeestaan aika hauskaa. Pelasin rahojen ja ruokien kanssa ja moni tuli ostamaan buffetista... Yks ongelma siinä kyllä tuli. Enhän mä ole ikinä keittänyt kahvia? Ja tottakai jokainen aikuinen halusi juuri kahvia... Ehkä vois olla oleellista osata keittää kahvia, ennen kuin menee buffettiin myymään. 

Illalla lähin toisen hurtan kanssa ulos. Ensin opetin Sevillalle kuolemis-temppua. Useinhan nähdään koirien "kuolevan" kyljelleen, joten opetin sen vähän eri tavalla.  Eli siis Tilpa kuolee "selälleen". Se onnistu jo tosi hyvin, äskönkin tuossa treenailtiin. Se näyttää kyllä hauskalta. Opetan sen kunnolla ja sit voin myöhemmin esitellä jollekin mun zombia...

Kuitenkin, lähdettiin sinne kävelylle. Ajattelin että käveltäisiin tosi pitkään, niin kauan että ois ihan tunto jaloista pois. Ulkona oli ihana ilma, lunta pyrytti ja tiet oli aivan täynnä lunta. Koiralla oli uskomattoman hauskaa, se pomppi lumikasoissa hassu virne naamallaan, ja hyppi suunnilleen ilmaan riemusta. Treenattiin myös vähän ohituksia, aina kun ihminen tai koirakko kävelee ohi --> naks ----> palkka. Alkoi sekin sujua hyvin jo, pitää harjoitella vaan lisää. Me risteiltiin ympäri kylää, käveltiin teillä joita en ollut nähnytkään ja se oli oikeastaan aika hauskaa. Otettiin myös pieniä spurtteja, juostiin pitkiä -ja lyhyitä pätkiä ja se oli aika hulvatonta. Soittelin ennen lenkkiä ainakin neljälle kaverille, mut ketään ei lähtenyt sitten mukaan... Kaksi ei edes vastannut.

Me ollaan sit lähössä ensikuussa laivalle. Pyysin sitten yhtä kaveriani mukaan. Sanoin myös että sen sisko saa myös tulla jos haluaa (hän ei kuitenkaan päässyt) joten myös toinen kaverimme haluis tulla. Nyt pelkään että koko laivareissu menee ihan pieleen jos me lähetään suurella laumalla sinne.. Mitä jos tunnen taas oloni ihan outsideriks? Noohh, kattoo mitä tästä tulee.... Mulla on aivan järjetön matkakuume myös nyt. Haluaisin johonkin ulkomaille kehittämään kielitaitoa, tapaamaan uusia ihmisiä, tutustumaan uusiin kulttuureihin... Nyt onkin sitten armoton säästö päällä! Haluan johonkin ensivuoden aikana. Matkakuumetta ei helpota se, että moni on juuri nyt keväällä lähdössä ulkomaille. Oon kieltämättä pikkasen kade.

Yks kaveri on ollut nyt koulussa meidän kanssa kaikki välkät. Ei siinä mitään, ihmettelen vain. Eilen tuli viesti: "Voinko olla teidän kanssa jatkossakin?" Mikäs siinä, ihmettelen vain mikä välirikko sille on tullut sen omien kavereiden kanssa. En halua kuitenkaan vaikuttaa mitenkään töykeältä, joten en kysele, jos se on arka paikka.

Nyt kirjastooooon ---->