On tällä viikolla ollu nyt monta iltaa kennelkerhon hallilla. Eilen me saatiin palkinnot kuntoon, arvontapöytä ja kannettiin esteet pois :D Huomenna on siis Match Show, ite oon buffetissa. Voi tsiisus oon idiootti, eilen satuin unohtamaan kännykän hallille. Huomasin sen vasta kun olin pamauttanut oven kiinni perässäni. Tietenki ovi meni lukkoon, mä jäin ulkopuolle, ja vaikka kuinka paukutin ovea, kukaan ei sinne yläkertaan kuullut. Mietin pitäsköhän lähtee kotiin ja hakee kännykkä parin päivän päästä, mut jäin sit kuitenki oottamaan ulos. Kävelin siinä lämpimikseni ja onneksi pian joku tuli ulos, ja toi mun kännykän! Mätsärinvalmisteluilta venyi siis puoli seitsemästä melkein kymmeneen.

Äskön otin just mokkapalat ulos uunista. Oon mätsärissä buffetissa, joten leivoin sinne sit mokkapaloja, joihin ripottelin päälle söpöjä sydän-nonparelleja :3 Mitä eroa on muuten strösseleillä ja nonparelleilla?

Kiva, näin meidän tokokouluttajan myös eilen hallilla. Se oli kuulemma jutellut meidän toisen kouluttajan kanssa, ja ehdotti että mä voisin pitää jonkun temppukurssin, koska olen opettanut koirille niin paljon temppuja. Olin siis ihan että anteeks mitä? Eihän mun koirat osaa mitenkään erityisen paljon temppuja, puhumattakaan et mä olisin oikea henkilö pitämään kursseja. Miten tällanen 15-vuotias vois pitää jonkun kurssin vakavasti? Ajattelin ehdottaa että pitäisin sen sitten edes jonkun kokeneemman kanssa ja mä olisin jommankumman koiran kanssa esim. havainnoimassa temppujen opetusta. Se kuulostaisi jo vähän realistisemmalta. 

http://www.youtube.com/watch?v=uefpNJGC15c Kelly Clarkson - All good things come to an end. Hihii, rakastan tätä.

http://www.youtube.com/watch?v=0G3_kG5FFfQ&ob=av2em Avril Lavigne - When You're gone. Tää on taas jotenkin niin surullinen. When you walk away, I count the steps that you take, Do you see how much I need you right now?

 Mulla on muuten hirvee ongelma tän blogin ulkoasun kanssa :O Koska löytäisin sen jonka haluan oikeasti pitää... Siinä pitäs olla mm. tarpeeks leveä tekstiloota. Mietin myös mitä tänne kirjoitan. Haluan kirjoittaa tänne elämästäni kaikkea mitä tulee mieleen, mutta pelottaa että joku lukee tätä ja tajuaa kuka olen. Jos kunnon lukijoita ei ilmesty, voisin tietty laittaa tämän aina salaiseksi. Kumpa saisin sen kameran huollosta, niin voisin alkaa bloggaamaan vaikka muotiasioita kuvien kera, tai laittamaan tänne luontokuviani. Ja nyt huomasin, kuinka huolimattomasti kirjoitan. Ehkä alan kiinnittämään enemmän huomiota pisteisiin ja pilkkuihin.

Osaisimpa laulaa kunnolla. Rakastan laulamista, mulla ei vaan ole hyvää ääntä. 

Muistan kun istuin tässä jokin ilta kirjoituspöytäni edessä ja kirjoitin päiväkirjaa. Ajattelin, että haluan olla luova ja todella hyvä jossain. Rakastan piirtämistä, maalaamista, valokuvausta ja muuta, mutta ajattelin panostaa johonkin kunnolla ja luoda jotain oikeasti omaperäistä ja omaa... Tajusin että haluan myös tuunata vaatteita, tai tehdä niitä itse. Piirtäminen ja valokuvaus tulee aina olemaan lähellä sydäntäni, mutta voisinhan suunnitella vaatteita samalla? En tiedä onko minulla muoti-silmää, mutta voisin keksiä vaatteita jotka ovat omasta mielestäni mukavat päällä ja hienoja... Mun pitää siis alkaa pukeutua omaperäisemmin, ehkä sen avulla pääsisin tästä identiteetti-kriisistäni ohi ja selvittäisin millainen olen ja miten pukeudun. ;) Mun pitää siis ruveta skannaamaan tänne vaatesuunnittelujani. Ihanaa kun maanantaina on jo käsitöitä, voin alkaa tekemään kirppisfarkkuihin niitä resoreita. Joidenkin mielestä mun suunnitelmat saattaa olla ihan hirveitä, mutta pääasia että olen itse vakuuttunut.

Viime bloggauksessa valitin yhdestä kaveristani.... Mun oli hirveän vaikea olla hänen kanssaan eilen koulussa. Mulla meni siis aivan totaalisesti hermot välitunnilla kun hän alkoi taas valittamaan, angstaamaan ja haukkumaan itseään. Hän sanoi vielä että haluaisi lopettaa isoskoulutuksen :O SIIS ETTÄ MITÄ? Yritin vielä piristää häntä ja väittää vastaan, mutta ei auttanut. Lopulta marssin pois turhautuneena. Ja siis mua muutenkin välillä ärsytti kun hän puhui niin paljon, änkytti ja puhui kaikkea turhaa. Tunnilla alkoi valittamaan taas surkeasta elämästään, mun oli jotenkin vaikea katsoa siihen... Katsoin kyllä, kuuntelin ja hymyilin, mutta kuitenkin. En tajua mikä mulla on. Johtuuko kaikki siitä että se pitää musta?

Mulla on tosiaan huono elämä. Luen vaan jotain poikien keskustelufoorumeita, missä ne pohtii rakkaushuoliaan. :D Ihan kuin haluaisin saada jonkun vinkin millä saan tehtyä vaikutuksen mun ihastukseen... Ei luoja, se on söpö. Ja mukavan oloinen. En vois ikinä puhua sille normaalisti.