1. Silmäni eivät ole oikein minkään väriset. Niissä on sekä ruskeaa että vihreää ja ne ovat vähän kellertävät :'D

2. Vuosimallia -95

3. Uskon Jumalaan.

4. Puhun paljon, joskus liikaakin. :P

5. Rakastan tuppukylässä asumista.

6. ... samoin kuin metsää. Aah <3

7. Tykkään viettää aikaa mamman ja mummin kanssa.

8. Syömisestä tulee välillä minulle pakkomielle.

9. Olen päälle 177 cm, viimeksi minut mitattiin viime keväänä.

10. En omaa mielestäni tarpeeksi hyvää koirasilmää. Koirat on lähellä sydäntä.

11. Pelkään vähän hevosia.

12. Rakastan suklaata (JA PIPARIJÄÄDYKETTÄ)

13. Piirtelen ja maalaan paljon, vaikka en mielestäni osaa piirtää hyvin. Mielestäni en ole yhtään luova, mutta haluaisin olla. Samoin kuin mielenkiintoisen näköinen tyyppi - jota en ole. Valokuvaus kuuluu myös harrastuksiin, jossa ehkä onnistunkin vähän paremmin.

- Pakko silti tunnustaa etten ymmärrä kaikista kamerajutuista oikein mitään... Sooloilen vain ja sovellan asetuksiakin sen mukaan, mikä näyttää mun silmään hyvältä.

14. Ohjaan 4H-kerhoa ja käyn isoskoulutuksessa.

15. Puhun eläimille. Yksinpuhelua harrastan myös joskus.

16. Laulan suihkussa. Rakastan laulamista, mutten osaa laulaa.

17. Minun on pakko olla hyvä kaveri melkein kaikkien kanssa. Tai ainakin niin, ettei olla missään vihaus-väleissä. :c En osaa vihata kunnolla ketään. Se on aika vahva sana.

18. Olen mielestäni suht suvaitsevani. Mitään vähemmistöjä en syrji ja voin tulla myös toimeen erilaisten ihmisten kanssa, jos yritän.

19. Viihdyn koulussa.

20. Munamies ja Morso ovat idoleitani. Rakastan kaikkia vanhoja lastenohjelmia -ja satuja, kuten Pikkukakkosta, Ransua, Joulupukin kuumaa linjaa, Muumeja... En pääse niistä ikinä eroon.

-----

Tulipas taas järkeviä XD

PS. Pyöräilin äskön uimahallille ja takaisin. Meinasin eksyä. Siis miten tänne, voi edes eksyä? Ja voitin muuten Lady Lineen yhden kerran lahjakortin! Piti mennä tänään kaverin kanssa zumbaamaan, mutta ei sitten tullut mentyä. Sain muuten väsättyä kerrankin yhden hyvän hartaustekstin!

Ja kamera tuli takaisin! Ja kerrankin se toimiii!! Noloa tunnustaa, mut meidän molemmat muistikortit oli rikki. Aika huonoa tuuria. Mutta iskä osti uuden kortin ja nyt pelaa taas.

Ihanaa kun eilinen matikankoe on ohi. Se ei sitte ollutkaan niin vaikea kuin luulin. Heh, kuitenki saan jonkun 7:n. 

Eilinen kerho meni ihan ok. Vaikka vilinääkin riiitti. Mut kerrankin osasin valita oikeat leikit! Ehkä me pystytään kaverin kanssa vetämään myös se isoskoulutuksen junnuiltakin. Pelottaa se myös tosi paljon. Mitä jos se menee ihan pieleen? Me ei osata pitää vaikka hyvää hartautta? En ole oikeasti ikinä pitänyt mitään sinne päinkään. Pitää harjoitella... Pelottaa kans vähän et kaveri vetää kaiken lekkeriks, mut luotan siihen nyt! Muista. Ootan kyllä jo seuraavaa isoskoulutusta. Tykkään niistä, paljon. Ja seurakunnan jutuissa on muutenki ollu ihan hauskaa. Melkein ikävä riparille. 

 Ja nyt mua ärsyttää ihan heeeelvetisti! Kamera tuli eilen  huollosta, Ruotsista asti. Tänään oli valokuvauskurssia koulussa ja olin ottanut sen kamerani mukaan. Se ei toiminut vieläkään, valitti taas vaan korttivirhettä. Siis mitä ihmettä, mitä ne oikein teki sille siellä Ruotsissa!? Kuitissa luki että vaihtoivat jonkun kuvanvakaaja-jutun, mutta miks ihmeessä? Eihän se ongelma ollut kuvanvakaajassa vaan ehkä kortinlukijassa? Nyt pitää se viedä taas vaan takaisin, ja menee taas kauan kunnes saan sen... Murrrr. Nyt ei onnistu mikään. Pakko saada kamera lappiin mennessä, muuten en halua lähteä koko lappiin. HALUAN KUVATA.

Me kirjoitettiin myös ainetta koulussa eilen. Ensin olin kirjoittanut jo kotona yhtä aika talvista wnb novellia ja kirjoitin sen loppuun. Sitten kirjoitin myös toisen aineen, koska oli vielä puoli tuntia aikaa. En ajatellut mitään sitä kirjoittaessani, kirjoitin vain. Kirjoitin maanantai-illasta. Nimi oli "I fly like an eagle" Spirit-elokuvan Here I am - kappaleen mukaan, joka on mulle tosi tärkeä. Aloin oikeasti melkein itkemään kun kirjoitin. Hyvä siitä tuskin tuli, mutta tärkeintä, että purin vähän mieltäni.

Spirit - Here I am

Ärsyttää katsella koulussa halailevia pareja. :CC Jopa meidän luokan eräällä idiootilla on joku tyttö aina sylissä. Miksen mä vaan löydä ketään... En ymmärrä. Tai ehkä löytäisin, jos oikeasti uskaltaisin puhua enemmän pojille... Mikään hiljainen en edes ole. 

Perjantaina setä kuoli Afrikassa. Suoli oli kai puhjennut. Noloa tunnustaa, en edes muistanut sen kasvoja. Ei hirveästi mitään muistikuvaa. Täti on kuitenkin läheisempi ja surin kai oikeastaan vain sitä että hän joutuu palaamaan yksin Suomeen. Kuitenkin, illalla tuli hirveä itkuparkukohtaus, johtuen ehkä myös muista asioista jotka vain purkautuivat ulos. Mä ajattelin oikeastaan vain sitä kuoleman kauneutta, hän sai viettää joulunsa Afrikan auringon alla kaikkien rakkaiden kanssa, ennen kuin nukkui pois. Silti jotenkin surullista aina ajatella. Hän oli kuitenkin jo pitkään polttanut ja juonut, ja kuulemma hauras mies muutenkin... Muistan äidin sanoneen, että kuolemaa se vähän jo odottikin.

Äskön, alle tunti sitten äiti tuli yläkertaan. Makasin sohvalla puoliunessa ja en edes tajunnut mitään, ennen kuin äiti sanoi että pappa on kuollut. VIHAAN ITSEÄNI, miksei tunnu miltään. Pappahan on aina ollut mammalle mennessä iloinen ja se sama lämmin mies tuolissa istuskelemassa. Ikinä en hänen kanssaan oikein mitään jutellut, hänellä oli huono kuulo.... Elekieli kertoi silti enemmän kuin tuhat sanaa. Eilen äiti ja isä lähtivat sairaalaan, koska pappa oli kuulemma ollut aika huonona, eivätkä hoitajat olleet saaneet tätä hereille. Äiti sanoi, että ehkei hän herää enää ollenkaan... Mulla oli siis todella paha olo jo silloin, aavistin etten näkisi häntä enää. Mutta pelkäsin sitä sairaala-tapaamista, elotonta pappaa, enkä mennyt mukaan. Nyt kadun sitä enemmän kuin mitään muuta, oon ihan kamala ihminen. 

Hei, Halleluja, Una sancta, yksi, pyhä yhteinen,
yhteinen.

Just niin. (: Olin eilen isosseikkailussa! Kuulemma siellä oli mukana noin 400 isosta, porukkaa riitti kyllä. Siistiä olla suuressa isosporukassa, rakastan näitä seurakunnan tempauksia. Niissä hyväksytään erilaisuus, kaikki saa olla oma itsensä ja pidetään hauskaa. Me lähettiin aamulla bussilla matkaan 9:30. Oli ihanaa istuu hyvän kaverin vieres koko matka ja se kuuntelutti mulle pari hyvää biisiä joita kuuntelen nytki. Linkkarissa puhuttiin myös niinkin mielenkiintoisesta asiasta kuin lisääntyminen; mietittiin vaikka elefantin ja muurahaisen risteytyksiä.  Se oli aika hauskaa. Genetiikka on mielenkiintosta.

Paikanpäällä huomasin et juomapullo oli VÄHÄN vuotanut... Tietenkin mulla oli Tildan rokotustodistus jäänyt samaan taskuun treenien jäljiltä. Meinasin saada paskahalvauksen! Se oli aivan märkä. Jouduin ramppaamaan katsomosta pois monta kertaa ja yritin pelastaa kaiken mikä oli pelastettavissa. Näpersin papereiden kanssa ja sain onneksi rokotuskortin kuivumaan jotenkuten. Onneksi avajaiset alko pian. Me laulettiin hyvän bändin tahdissa ja jotain kilpailujakin siinä oli. Tilkkutäkki, evankeliumi ... <3 ;) 

Isosseikkailussa oli kanavia joissa opeteltiin isosasioita. Me osallistuttiin Oma ite-kanavaan ja leikki-kanavaan. Opeteltiin siis olemaan omia itsejä isosina ja opeteltiin myös muutamia hyviä leikkejä. Voisin listata tähän muutaman etten unohda:

MicMac (tutustumisleikki)

Leikkijät istuvat piirissä, yksi piirin keskellä. Keskelläolija osoittaa jotakuta ja sanoo MIC, jolloin tämä sanoo nopeasti oikealla puolella olevan henkilön nimen. Jos osoittaja sanoo MAC, sanotaan vasemmalla puolella olevan henkilön nimi. Jos keskelläolija huutaa MIC MAC, kaikki vaihtavat paikkaa, ei kuitenkaan vierustoverin kanssa.

Ponileikki

Ensin muodostetaan piiri ja yksi leikkijä jää piirin keskelle. Tämä alkaa laukata piiriä ympäri muiden laulaessa:

"Tuolta he saapuvat poneillansa, pienillä paksuilla poneillansa. Tuolta he saapuvat poneillansa ja kertoo meille näin:"

Alkulaulusta on olemassa useampia versioita, kuten:

"Täältä he tulevat poneillansa, pienillä lihavilla poneillansa, täältä he tulevat poneillansa ja sitten he tekevät näin:"

Tässä vaiheessa piirin keskellä ollut leikkijä pysähtyy piirissä olevan leikkijän kohdalle ja he tanssivat seuraavasti:

"Vatsa vatsa vatsaa vasten..." jolloin leikkijät hankaavat mahoja vastakkain.

"...kylki kylki kylkeä vasten..." jolloin leikkijät hankaavat kylkiä vastakkain.

"...peppu peppu peppua vasten..." jolloin leikkijät hankaavat peppuja vastakkain.

"...ja kertoo meille näin."

Myös viimisestä säkeestä on eri versio,

"...kaikki mukaan vaan."

Sitten leikkijät lähtevät yhdessä kiertämään piiriä ja laulu alkaa alusta. Nyt kumpikin äsken tanssineista lähtee kiertämään piiriä ja alkavat tanssia omalle kohdalle jääneiden kanssa, jonka jälkeen kaikki neljä lähtevät kiertämään piiriä jne. Leikki loppuu kun kaikki ovat saaneet tanssia.

(Tästä en ollu ikinä kuullu vaikka kaikki puhu ponileikistä ja se on näköjään aika yleinen :OO)

Kellotreffit (tutustumisleikki)

Jokainen leikkijä saa paperin, jolle piirtää kellotaulun. Leikkijät liikkuvat huoneessa ja tapaavat toisensa ja sopivat tapaamisajan johonkin ajankohtaan. Numeron kohdalle kirjoitetaan toisen nimi, jonka aikoo tavata. Leikkiä jatketaan kunnes jokaisen koko kellotaulu on täynnä. Jos tapaamisia ei riitä, voi mennä kolmanneksi johonkin porukkaan jolla on aika, joka puuttuu. Kun kaikkien kellotaulu on täynnä, leikinvetäjä huutaa tapaamisajan, ja kertoo mistä tapaajien pitää keskustella. Jokin aihe tms, kuten lempiruoka. Leikkijöiden täytyy löytää treffikumppaninsa. Leikki vaatii tarpeeksi suuren porukan.

Norjalainen jalkaleikki

Leikkijät on ringissä ja pitävät toisiaan kädestä kiinni. Yksi leikkijä siirtää jalkansa toisen jalkaan kiinni ja toisen leikkijän on siirrettävä sitä jalkaa johon toisen jalka koski. Tarkoitus on kaataa toinen ja saavuttaa itse tasapainoinen asento. Pelistä tippuu pois kun kaatuu, eikä pysty pitämään tasapainoaan.

Naps

Leikkijät ovat ringissä. Oikea käsi suorana kämmenselkä alaspäin ja toisen käden etusormi viereisen leikkijän kämmenellä. Leikinohjaaja lukee tarinaa ja kun tarinan välistä kuuluu sana naps, leikkijöiden on yritettävä samaan aikaan vetää oma sormensa pois toisen leikkijän ulottuvilta ja yrittää tarttua viereisen leikkijän sormeen kiinni. 

Nimibingo

Laaditaan ruudukko paperille (saman verran ruutuja kuin kerholaisia) Keholaisille annetaan aikaa kerätä muiden nimet ruudukkoon. Tämän jälkeen kerhonohjaaja laittaa kaikkien nimet hattuun. Pelataan normaalina bingona ja huudetaan BONGO kun nimiä saadaan suoraan ristikkoon.

Illalla lähin toisen hurtan kanssa ulos. Ensin opetin Sevillalle kuolemis-temppua. Useinhan nähdään koirien "kuolevan" kyljelleen, joten opetin sen vähän eri tavalla.  Eli siis Tilpa kuolee "selälleen". Se onnistu jo tosi hyvin, äskönkin tuossa treenailtiin. Se näyttää kyllä hauskalta. Opetan sen kunnolla ja sit voin myöhemmin esitellä jollekin mun zombia...

Kuitenkin, lähdettiin sinne kävelylle. Ajattelin että käveltäisiin tosi pitkään, niin kauan että ois ihan tunto jaloista pois. Ulkona oli ihana ilma, lunta pyrytti ja tiet oli aivan täynnä lunta. Koiralla oli uskomattoman hauskaa, se pomppi lumikasoissa hassu virne naamallaan, ja hyppi suunnilleen ilmaan riemusta. Treenattiin myös vähän ohituksia, aina kun ihminen tai koirakko kävelee ohi --> naks ----> palkka. Alkoi sekin sujua hyvin jo, pitää harjoitella vaan lisää. Me risteiltiin ympäri kylää, käveltiin teillä joita en ollut nähnytkään ja se oli oikeastaan aika hauskaa. Otettiin myös pieniä spurtteja, juostiin pitkiä -ja lyhyitä pätkiä ja se oli aika hulvatonta. Soittelin ennen lenkkiä ainakin neljälle kaverille, mut ketään ei lähtenyt sitten mukaan... Kaksi ei edes vastannut.

Me ollaan sit lähössä ensikuussa laivalle. Pyysin sitten yhtä kaveriani mukaan. Sanoin myös että sen sisko saa myös tulla jos haluaa (hän ei kuitenkaan päässyt) joten myös toinen kaverimme haluis tulla. Nyt pelkään että koko laivareissu menee ihan pieleen jos me lähetään suurella laumalla sinne.. Mitä jos tunnen taas oloni ihan outsideriks? Noohh, kattoo mitä tästä tulee.... Mulla on aivan järjetön matkakuume myös nyt. Haluaisin johonkin ulkomaille kehittämään kielitaitoa, tapaamaan uusia ihmisiä, tutustumaan uusiin kulttuureihin... Nyt onkin sitten armoton säästö päällä! Haluan johonkin ensivuoden aikana. Matkakuumetta ei helpota se, että moni on juuri nyt keväällä lähdössä ulkomaille. Oon kieltämättä pikkasen kade.

Yks kaveri on ollut nyt koulussa meidän kanssa kaikki välkät. Ei siinä mitään, ihmettelen vain. Eilen tuli viesti: "Voinko olla teidän kanssa jatkossakin?" Mikäs siinä, ihmettelen vain mikä välirikko sille on tullut sen omien kavereiden kanssa. En halua kuitenkaan vaikuttaa mitenkään töykeältä, joten en kysele, jos se on arka paikka.

Nyt kirjastooooon ---->

Aaaaarggg, tuuuun hulluks! Eikö se ole tajunnut että olen kiinnostunut miehistä? En siitä. Ilmaisin sen kyllä aika selvästi.

Nyt on päivä pilalla.

Ps. Tollanen viestihän vois olla söpö jos vaikka joku tuntematon jätkä lähettäis ... ==))

Äskön otin just mokkapalat ulos uunista. Oon mätsärissä buffetissa, joten leivoin sinne sit mokkapaloja, joihin ripottelin päälle söpöjä sydän-nonparelleja :3 Mitä eroa on muuten strösseleillä ja nonparelleilla?

Kiva, näin meidän tokokouluttajan myös eilen hallilla. Se oli kuulemma jutellut meidän toisen kouluttajan kanssa, ja ehdotti että mä voisin pitää jonkun temppukurssin, koska olen opettanut koirille niin paljon temppuja. Olin siis ihan että anteeks mitä? Eihän mun koirat osaa mitenkään erityisen paljon temppuja, puhumattakaan et mä olisin oikea henkilö pitämään kursseja. Miten tällanen 15-vuotias vois pitää jonkun kurssin vakavasti? Ajattelin ehdottaa että pitäisin sen sitten edes jonkun kokeneemman kanssa ja mä olisin jommankumman koiran kanssa esim. havainnoimassa temppujen opetusta. Se kuulostaisi jo vähän realistisemmalta. 

http://www.youtube.com/watch?v=uefpNJGC15c Kelly Clarkson - All good things come to an end. Hihii, rakastan tätä.

http://www.youtube.com/watch?v=0G3_kG5FFfQ&ob=av2em Avril Lavigne - When You're gone. Tää on taas jotenkin niin surullinen. When you walk away, I count the steps that you take, Do you see how much I need you right now?

 Mulla on muuten hirvee ongelma tän blogin ulkoasun kanssa :O Koska löytäisin sen jonka haluan oikeasti pitää... Siinä pitäs olla mm. tarpeeks leveä tekstiloota. Mietin myös mitä tänne kirjoitan. Haluan kirjoittaa tänne elämästäni kaikkea mitä tulee mieleen, mutta pelottaa että joku lukee tätä ja tajuaa kuka olen. Jos kunnon lukijoita ei ilmesty, voisin tietty laittaa tämän aina salaiseksi. Kumpa saisin sen kameran huollosta, niin voisin alkaa bloggaamaan vaikka muotiasioita kuvien kera, tai laittamaan tänne luontokuviani. Ja nyt huomasin, kuinka huolimattomasti kirjoitan. Ehkä alan kiinnittämään enemmän huomiota pisteisiin ja pilkkuihin.

Osaisimpa laulaa kunnolla. Rakastan laulamista, mulla ei vaan ole hyvää ääntä. 

Muistan kun istuin tässä jokin ilta kirjoituspöytäni edessä ja kirjoitin päiväkirjaa. Ajattelin, että haluan olla luova ja todella hyvä jossain. Rakastan piirtämistä, maalaamista, valokuvausta ja muuta, mutta ajattelin panostaa johonkin kunnolla ja luoda jotain oikeasti omaperäistä ja omaa... Tajusin että haluan myös tuunata vaatteita, tai tehdä niitä itse. Piirtäminen ja valokuvaus tulee aina olemaan lähellä sydäntäni, mutta voisinhan suunnitella vaatteita samalla? En tiedä onko minulla muoti-silmää, mutta voisin keksiä vaatteita jotka ovat omasta mielestäni mukavat päällä ja hienoja... Mun pitää siis alkaa pukeutua omaperäisemmin, ehkä sen avulla pääsisin tästä identiteetti-kriisistäni ohi ja selvittäisin millainen olen ja miten pukeudun. ;) Mun pitää siis ruveta skannaamaan tänne vaatesuunnittelujani. Ihanaa kun maanantaina on jo käsitöitä, voin alkaa tekemään kirppisfarkkuihin niitä resoreita. Joidenkin mielestä mun suunnitelmat saattaa olla ihan hirveitä, mutta pääasia että olen itse vakuuttunut.

Viime bloggauksessa valitin yhdestä kaveristani.... Mun oli hirveän vaikea olla hänen kanssaan eilen koulussa. Mulla meni siis aivan totaalisesti hermot välitunnilla kun hän alkoi taas valittamaan, angstaamaan ja haukkumaan itseään. Hän sanoi vielä että haluaisi lopettaa isoskoulutuksen :O SIIS ETTÄ MITÄ? Yritin vielä piristää häntä ja väittää vastaan, mutta ei auttanut. Lopulta marssin pois turhautuneena. Ja siis mua muutenkin välillä ärsytti kun hän puhui niin paljon, änkytti ja puhui kaikkea turhaa. Tunnilla alkoi valittamaan taas surkeasta elämästään, mun oli jotenkin vaikea katsoa siihen... Katsoin kyllä, kuuntelin ja hymyilin, mutta kuitenkin. En tajua mikä mulla on. Johtuuko kaikki siitä että se pitää musta?

Mulla on tosiaan huono elämä. Luen vaan jotain poikien keskustelufoorumeita, missä ne pohtii rakkaushuoliaan. :D Ihan kuin haluaisin saada jonkun vinkin millä saan tehtyä vaikutuksen mun ihastukseen... Ei luoja, se on söpö. Ja mukavan oloinen. En vois ikinä puhua sille normaalisti.

Mulla on nyt sellane fiilis et haluan vaan kirjotttaa kaikkee mitä mieleen tulee. Nyt tulee kunnon vuodatus. En ajattele yhtään mitä kirjotan, enkä selitä taustajuttuja yhtään joten bloggaus on varmaan sen mukasta.

Joulu tuli ja meni - uusi vuosi, uudet kujeet. Eilen meillä oli hallilla rally-treenit ja se oli oikeesti hauskaa. Koirakin tykkäs. Ja ihmettelen miksen oo tehny toisen otukseni kanssa mitään pitkään aikaan, sehän on ihan mahtava ja toimii tosi hyvin! Elämää varjostaa tällä hetkellä vaan kaverin ongelmat joita hän vuodattaa all the time. Ei siinä mitään, haluan auttaa ja kuunnella, mutta kokoaikainen valitus alkaa ottaa kaaliin... Olen sanonutkin ettei koko ajan kannata vain agstata, pitää ajatella positiivisestikin, koska sitä ei aina jaksa kuunnella. Olen huomannut, että hänen kaverinsakaan eivät halua enää pyytää häntä mukaan mihinkään koska pelkäävät taas pitkää vuodatusta ongelmista... Ongelmat ovat vielä sellaisia, joille voi tehdä jotain, mutta ko. henkilö ei halua. Uusi asenne kehiin kiitos! Asiaa mutkistaa se, että hän on ihastunut muhun.... Ja samaa sukupuolta ollaan siis. Mutta en tietenkään tunne samoin, joten inhottaa että pitää tuottaa sille vielä enemmän murhetta. 

Eeeeiii, mun kamera on nyt sit huollossa :( Alko valittaan joulun jälkeen korttivirhettä, kokeilin monia eri kortteja, mutta vika taitaa olla kamerassa. Huooh, tietenki meillä alkaa myös koulussa valokuvauskurssi, johon mulla ei nyt sitten oo kameraa ollenkaan. Tietenki saan suurimmat kuvausinspiraatiot sillon kun kuvaaminen ei ole mahdollista. Nyt olisin halunnu alkaa bloggaamaan oikein kunnolla, ottaa paljon kuvia jne, mut ei sitte.

Käsitöis sain idean tuunata vanhat farkut (; Löysin kirppikseltä vanhat löysät farkut, ja aion tehä niihin resorit. Voisin kans tietty vaikka kuluttaa niitä vähän reisistä, oiskohan ihan huono idea. Haluan sellaset rennot, kivat, farkut. Sain kans tosi paljon muita suunnitteluideoita, mm. paljon paitoja tekis mieli väsätä. Harmi muuten että kirppis menee viiden minuutin päästä kiinni, olisin voinu mennä sinne penkomaan.

Haluan jotenki et mut huomataan. Haluan olla persoonallinen, vähän erilainen kuin muut. En tiedä mistä tää mun yksilöllistymis-ideani on lähtöisin. Haluan kuitenkin näyttää joltain.

Hmmm, valittelin tässä mun miestilannetta jo kauan. Siihen ei muutosta pahemmin. Yksi kasiluokkalainen vaan oikeastaan puhuu mulle facebookissa, outoa oikeastaan. Tämä tyyppi edellispäivänä avas mulle oven koulussa. Menin sinne yhteen päähän käytävää odottamaan tunnin alkua ja henkilö X istui penkille vastapäätä tilaa. Se oli oikeastaan aika ahdistavaa. En tienny miten päin ois pitäny olla. Hän ei ole siis ikinä puhunut minulle muuten kuin facebookissa, joten en tiennyt olisko pitänyt sanoa jotain. Noh, jäi se sitten tekemättä.

Oon kuumeessa nytten. Ja huomenna pitäs mennä kouluun. Haluan sinne oikeasti, eli pakko parantua. Menen sinne sitten vaikka vähän kipeänä.... Tää lääke tehos aika nopeasti, nyt ei tunnu enää edes kovin kipeältä. :D Ihanaa sillai nähdä kaikki kaverit loman jälkeen ja nyt tulee muitakin kavereita seiskalle samaan kouluun. Mitähän laittaisin päälle, hmm...

Kuumeesta ehkä johtui et olin eilen illalla pururadalla tosi väsynyt. Kun kotona tungin mittarin kainaloon, niin kuumettahan se oli. Hyihyi minä, ei saa juosta jos on kerran huono olo... Ja taas tuli todistettua etten osaa juosta muiden kanssa. Meen aina pururadalle tonne huitsin nevadaan, jossa on hyvin epätodennäköistä et törmäisin kehenkään. Meinasin saada sydärin kun joku poika olikin siellä juoksemassa. En tietenkään ollut niin viisas että olisin päästäny sen ohi, vaan yritin karistaa sen kannoiltani. Kuten jo sanoin, ei ollut mun ruumiin päivä, joten vilkuilin koko loppulenkin vainoharhaisena ympärilleni, eihän se seuraa, eihän.... Kun palasin pyörälle, yks poika meiän koulusta lähti myös juoksemaan.

Yks ilta oltiin kaverin pikkuveljien synttäreillä. Siellä oli muuten ihan huippuhauskaa! Tehtiin vaikka mitä yömyöhään.

Nuorisotoimikunta järkkäis retken Elämä lapselle - konserttiin. Haluaisin sinänsä lähteä... Mutta kun en saa ketään kaveria mukaan! Ja yksin en mene. Harmittaa kans vähän ettei tänä vuonna oo sellasia esiintyjiä jotka mua kiinnostais .... :D http://www.elamalapselle.fi/index.php?id=9 paria noista voisin kyllä mennäkin kuunteleen! Mutta yksin en vaan viitsi. Rahat menis kyllä hyvään tarkoitukseen ... Ensviikonloppuna (mun synttäreinä!) on kans täällä yks rocktapahtuma. :) Pete Parkkonen soittaa siellä, huhhuh ... Ja pari paikallisnuorten bändiä. Haluan kyl katsomaan, siel on aina ollu niin hyvä fiilis ja hauskaa, esiintyjistä riippumatta. Kumpa saisin sinnekin kavereita mukaan. Miksei kukaan halua ikinä lähteä mihinkään.....? Jos joku haluaa lähteä mun kanssa Elämä lapselle - konserttiin niin ilmoittautukoon!

PS. Vähän oon ylpee noista koiristani. :))) miten ne voi olla noin ihania <3

Näin se on ..... Tiuhti tekee varmaan kuolemaa .... Se ON vanha (3 v.) ja tiedän kyllä että tämä on edessä. Mut on se vaikeaa luopua jostakin joka on kuitenki ollu tukena monta vuotta. Joskus en pysty edes nukkumaan ellei gerbiilit rapistele terraariossa. Se on vaan piristänyt niin monena päivänä, enkä kestä nähdä että se kärsii. Soitan eläinlääkärille, se varmaan kertoo viedäänkö me tuo sinne (mahdollisesti lopetettavaksi) vai pitääkö hätälopetus tehdä täällä. En tiiiä yhtään mitä pitää tehdä.

Äiti päätti sit vielä muistuttaa että saan hammasraudat ensviikolla. Sitä nyt vähiten kaipaan. Pelottaa että ne sattuu, näyttää ihan hirveiltä, niihin tarttuu ruokaa, hampaiden pesu vaikeutuu jne. Enhaluaenhalua. Niitä joutuu sit pitämään kuitenki ainaki vuoden, tiedän että niihin tottuu, mutta silti ...

Huomasin leirillä kutiavaa ihottumaa kyynärpäissä, ne oli sellaisia vähän kuin pahkuroita. En sitten miettinyt niitä enempää, ennen kuin äiti sanoi että on varmaan ihokeliakiaa. Silläkin on siis keliakia ja hyvin mahdollista että on periytynyt mulle. Ihottumaa on myös polvissa ja kutisee ihan pirun paljon. Keliakiaa mä tähän vielä kaipasinkin .... Pitää varata aika verikokeelle, jo se pelottaa. En tiedä miksi, verikokeet on aina vähän kammottanu. Jos koe on positiivinen (kuten varmaan on), joudun mahantähystykseen jossa otetaan joku koepala ... Se pelottaa ihan sairaan paljon. Ainakin luettuani noita mahantähystysjuttuja netistä. Mitä jos en saa nukutusta? 

Hyvästi siis varmaan kaikki vanhat ruuat ... Ei enää samoja makaroneja, leipää, keksejä, ranskalaisia, hampurilaisia, pizzaa, sämpylöitä ... En oo ikinä tykännyt kamalasti noista äidin gluteenittomista ruuista. Leivonnaiset menee, mutta osa niistä muista... Ei oo mitään herkkua. Tiedän ettei maailma tähän kaadu, mutta wäää. Koulussa en saa syödä enää samaa kuin muut. Köksässä ketään tuskin haluaa edes mun ryhmään, kun joutuu syömään sitä gluteenitonta moskaa. Ei se nyt tietenkään kamalasti normiruuasta eroa, mutta en haluaisi nyt mitään ruokarajoitteita.

Tän viikon tapahtumien takia olen siis itkenyt silmät päästäni. Tuntuu muutenkin että kaikki mitä teen, heitetään taivaan tuuliin. Keräsin monta viikkoa pulloja, niitä oli varmaan vajaan kympin edestä. Yritin vähän jemmata niitä, mutta ilmeisesti en piilottanu tarpeeks hyvin. Veli ja sisko vei kaikki kauppaan, otti rahat ja mulle ei jääny mitään.

--------------

Nyt kirjotan jotain positiivista. Leirillä oli ihan parasta!! Turhaan jännitin. Sain taas niin monta hyvää kaveria, et oli tosi vaikea erota kaikista. Voi ei, miten jaksan odottaa ensvuoden leiriä. :D Viihdyin siellä niin hyvin ettei mitään rajaa. Porukka oli niin hauskaa ja mukavaa seuraa, et nauroin vatsani kipeeks. Koiran kanssa meni kans hyvin treeneissä, se oli ihan mahtava ((: oon niin ylpeä tosta pikkuhurtasta.

Madcon - Glow

Aah, rakastan tätä. (: Saa aikaan aina niin hyvän fiiiiliksen. Tulee mieleen Euroviisu-ilta.

The Giant Leap - Somebody Else

Aaa, tätäki on tullu kuunneltua ihan liikaa.